Jokamaanantaista kenkien pesua suorittaessani mietiskelen yleensä edellisen viikonlopun polkuja. Tänä viikonloppuna satoi lähes koko ajan. Sunnuntaina pistäydyimme katukävelyllä Prestwichissä, muistelimme sitä kaukaista aikaa, jolloin vaeltelimme etsimässä omaa kotitaloa täällä Englannissa. Silloin talot näyttivät aika samanlaisilta kaikki, mutta nyt huomaa pienetkin erot heti tarkasti. Joskus kävelin jotain pitkää katua pitkin ja katselin ovia: ei kahta samanlaista! Ja sitten muistin sen tanskalaisen asuinalueen, jossa talojen nurkkiin piti kiinnittää eläimenkuvia, jotta lapset löytävät kymmenien samanlaisten talojen joukosta oman kotinsa...
Eikun ulkoilusta piti puhua.
Lauantaina kävimme, heti aamusta ennenkuin sade alkoi, paikassa nimeltä Axe´s Edge. Siellä oli jono mäennyppylöitä, terävähuippuisia ja jyrkkärinteisiä. Ryppyinen maisema avautui aaltoilevien nummien keskeltä yhtäkkiä. Niin täällä usein tapahtuu. Jääkausi on jättänyt joitain kohtia maasta siloittelematta. siksi täällä on niin hauskaa vaellella; Suomessa juuri mikään ei ole sellainen yllätys. Toisaalta: täällä ei ole juuri ollenkaan metsiä suhisemassa.
Siis kävelimme kurassa, taas kerran, ja ihailimme nummimaisemia josta kukkulat kohosivat. Tai ei, nehän oikeastaan olivat alempana kuin ylimmät nummet! Siis jotenkin laakson pohjalla, ja sieltä nousivat sitten kuitenkin ylemmäs kuin nummet. Polku korkeimmalle, Chrome Hillille, lähti melkein sen juurelta, joten saimme vähän kipuamisharjoitusta. Tuuli oli kova, huipulla oli pakko laittaa huppu päähän, ettei tuuli vienyt pipoa! Mutta kylmä ei ollut, kiitos ylämäen. Eivätkä kengät enää rinteessä takertuneet mutaan. Mutta liukasta oli, polulla kalkkikiviä, jotka ovat liukkaampia kuin märkä jää. Mutta niitä pystyi väistelemään, ainakin useimmiten.
Huipulla katselin joka suuntaan, ja yhtäkkiä tuli mieleen Skotlannin Munrot. Oi jospa vielä kerran sinne pääsisi...-jaksaisiko niitä vielä kiivetä?
"Olisko se sitten ensi kesän loma, Skotlanti?" kysyi Arto. No miksei? mietin, sehän olisi varmaan tosi kivaa!
Täytyypä alkaa kohottaa kuntoa...
(Itse asiassa tämän jutun piti olla kuraisista poluista, mutta tällainen siitä nyt tuli. Ehkä seuraavaksi kerron kauhujuttuja märästä turpeesta!)
Täältä löytyy kuvia:
http://www.artophoto.net/UK/2014/2014.01.25_Axe_Edge/new.htm
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti