Runoja

Tässä eräänä päivänä imuroin kirjahyllyä. Runo-osastosta, nykyään aika harvoin lukemastani, tarttui käteeni Harri Nordellin ohut opus.

On vartija ja puu

ja Käärmeenkuu

On mies

jolla ei ole nimeä

joka on huominen

ja tuhkapaju

ja hiljaisuus

Pölynimuri jäi hurisemaan, sivut kääntyilivät kuin itsestään ja imin sanoja kuivuneeseen runomuistiini. "Huuto ja Syntyvä Puu" -kirjan jälkeen sammutin pölynimurin ja istuin vähän mukavammin vaahtomuovipallille. Seuraava kirjanen oli nimeltään Veden Kuvat.

Kuoleman syntymäjuhla.

Pimeän kuusikon kynttilät palavat.

Minä olen perijä.

Muistoissani runot olivat aika käsittämättömiä, joidenkin sanoma ei ollenkaan selvinnyt minulle muinoin, ehkä 10 vuotta sitten. Mutta nyt mielestäni ymmärsin kaiken ja nautin suunnattomasti. Niinkuin kyllä nautin silloin 10 vuotta sittenkin.

"Tomunhäikäisyvalo" kuulosti minusta niin suomalaiselta, että melkein silmät kostuivat. Siitä kirjasta haluan poimia luetttavaksenne tämän:

Täällä päivä aina

pohjoisen värin valitsee,

ja valkohäntäpeura

pakenee säikähdystään, 

on vainajilla juurihattu

        jääsimpukat korvissa

ja kieli mustikkainen

Siis, miten täman voi muistaa käsittämättömäksi? Missähän kummassa olotilassa olin näitä lukiessani? Vai olenko muuttunut kymmenessä vuodessa jotenkin? Ehkä runoaivoni ovat saaneet levätä tarpeeksi ja nyt ovat taas huippukunnossa vastaanottamaan kummallisiakin sanayhdistelmiä, kielikuvia, merkityksenvaihtoja.

Vielä oli hyllyssä Nordellin "Valkoinen kirja"

Nojaan puun selkään. Silmissä rautahämähäkki-: Tulin tähän muistista. Olen ollut poissa kauan. (Mutta minulla oli kaipaukseni.)

Synnyn. Riisun naisenpuvun. Kuu, hiuksissa tulikupari

Oikeastaan tämä viimeinen runo kuvasi silloista tunnelmaani aika hyvin. Löysin runot uudelleen. Synnyin.

Kannoin kirjat sänkyni viereen ikkunalaudalle. Siitä saan ne iltamietteikseni.

Mutta ei tarina siihen lopu.

Tänään, pyykkärinhommissa kun olin, sattuivat silmäni jääkaappirunouteen pesukoneen viereisellä seinällä. Aloin lueskella:

"nauti sydän

taivaalla

miljoona

epäröi"

"vesi vapautta

tule tule tanssi

valitse valkea make(a)"

"lyö löyly

lepää

ole onnellinen

vaikka vetää"

"yksi itku valita

yhtä vastaan mene

rohkeasti puhu

välillä vähän laulu"

Ja yhtäkkiä välähti: aivankuin Nordellin runoja! En kylläkään tiedä, kuka nuo jääkaapirunot on tehnyt. Osa on omiani, mutta niitäkin on joku saattanut muuttaa tiettyä sanaa tarvitessaan. Sitähän runous on, sanojen tarkkaa valikoimista ja mielenkiintoisesti järjestelemistä. Hipaus mielettömyyttä ja järjettömyyttä. Jos mikään nyt sellaista on...

Mutta joo, kyllä Nordellin runot koskettavat syvemmältä kuin jääkaappirunot! : )