Konsertti

Aamulla kun herään...-tänään se tapahtui vasta puoli kuusi, miten nukuinkaan niin pitkään, lähes 8 tuntia! Niin, aamulla raotan ikkunaani ja kömmin takaisin peiton alle. Ulkona nimittäin alkaa konsertti. Ei mikään sinfonia- eikä kuoroesitys, vaan kevyt kamarimusiikkikonsertti. Solistina on mustarastas. Tämä on modernia musiikkia, sillä taustalla humisee autojen klusteri tihentyen ja laajentuen. Mutta pääosassa taituroi mustarastas, jota täällä sanotaan vain mustalinnuksi, blackbird. Se onkin oikein hyvä nimi sille. Se on musta, ja se on lintu. Jos sen nimi olisi blacktrush, tulisi mieleen musta roska (trash=roska). Eikä varsinkaan se lintu ole mikään roska...-Jaa niin, konsertista. Mustarastaan laulu on niin ihmeellistä! Yleensähän linnuilla on joku tietty sävelmä, jota ne toistavat, mutta mustarastaalla ei sellaista tunnu olevan. Yritän kovasti saada lauluun jotain tolkkua. Jaan sitä pieniin osasiin, sanon niitä tavuiksi, ja olen huomaavinani, että niitä on rajattu määrä. Joka sanassa, tai säkeessä oikeastaan, on n. 6 tavua, mutta koskaan tavut eivät ole samassa järjestyksessä, ja mitä kauemmin yritän laskea niiden lukumäärää, sitä enemmän niitä tulee lisää, aina vain uusia liukumisia ja väristyksiä yksinkertaisten diftongien koristeeksi.
Suljen silmäni ja kuuntelen.
Varpunen alkaa tirskuttaa. Tsirp, se sanoo, monta kertaa peräkkäin, vaikka kuinka pitkään, ja sitten heräävät muutkin varpuset, ja kaikki alkavat tsirputtaa. Kuuntelen sitä kuin musiikkia, ja huomaan, että joka lintu tsirputtaa vähän eri korkeudelta ja eri tavalla. Se on hauskaa kuunneltavva! Minimalistista musiikkia, mutta missä rytmissä neljä eri tsirppiä vaihtelevatkaan! Tosi mielenkiintoista!
Yritän kuunnella mustarastaan ja varpusten laulua yhteisesityksenä: eivät ne taida kuulua yhteen. Mutta varmaan niistä saisi tietokoneella muokattua aika jännää kuunneltavaa!
Ensimmäinen naapuri lähtee töihin, käynnistää autonsa. Konsertti on lopussa. Suljen ikkunan ja lähden alas panemaan kahvipannun tulelle. Tai siis käyntiin.