Tässä eräänä yönä heräsin, ja mahassa tuntui kamalan tyhjältä. Ajattelin siis laittaa sinne jotain täytettä, että saisin nukuttua murinalta. Hippasin pimeässä alakertaan ja astuin keittiöön. OOh! Kunka kaunista!
Täysikuu paistoi pikkuiseen puutarhaani ja väritti sen ihmeellisen väriseksi, se oli kuin vanha mustavalkoinen valokuva, mutta ei sellainen seepianruskea vaan sininen. Tunnelmaltaan samanlainen. Se oli ihmeellistä, lämmintä sinistä. Istuin siinä kynnysmatolla ihailemassa maisemaa ja katselin, kuinka kuun valo tutki suuren sykomorin runkoa ja oksia. Bambuputouksen vesi oli äänetön, ja se sopi hyvin kuvaan. Kuinkahan pitkä aika siitä onkaan, kun viimeksi olen nähnyt täysikuun värittämän maiseman? Nykyään kaikkialla on niin paljon valoja, maaseudullakin, ettei luonnonvaloja huomaa.
Istuin vielä matolla ja natustelin basilikaleipätikkua ja viinirypälettä. Aah, mikä makuyhdistelmä. Yöllinen mahanmurina oli yhtäkkiä muuttunut lumoavaksi maagiseksi kokemukseksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti