Kävelyllä

Kun tulin alas aamukahville, Kirppu jo odotteli oven takana. Jostain kumman syystä se on päättänyt, että me ollaan sen parhaita kavereita tai jotain, aina se roikkuu jossain lähistöllä ja ryntää luokse, ja livahtaa ovesta sisään jos vain ehtii. Tänään (tämä tapahtui viime lauantaina) sanoin sille, että mene pihan puolelle niin katsotaan, onko kaapissa jotain herkkua. Ja kun pääsin keittiöön, sienne portaalle sekin heti ilmestyi! Tarkistin etuovelta: ei siellä ole enää Kirppua, siis tämä salamannopea katti on Kirppu eikä joku muu kulkija. Annoin sille vähän kinkkua, tein itselleni aamukahvit, ja päätin lähteä pienelle lenkille, katsomaan, olisiko jotain heinänsiemeniä vielä poimittavaksi.

Oli ihanan kirpeä kuulas syysilma! Varis kyllä ennusti "kuraa, kuraa!", mutta en oikein uskonut sitä. Lähdin alas Clifton Roadia, kohti Irwell-jokea. Siitä puolen kilometrin päästä kääntyi public pathway metsikköön, ja sen varrelta löysin poikkihakatun holly-pensaan ja katkaisin siitä pistelevän oksan anorakkini taskuun. Jospa se kasvaisi pensaaksi! Onkohan se tyttö vai poika, tuleeko siihen marjoja? No, sen näkee sitten, jos se alkaa kasvaa.

Polku kulki jännästi pientä harjannetta pitkin, ja kohta olin lammella. Sen ympäri kulkee villiintynyt polku, tai siis, kasvit sen ympärillä ovat villiintyneet, ja no, kyllä se polkukin on aika villi, kun joutuu kiertelemään horsmien ja palsamien ja nokkosten välissä. Lammessa kasvaa lumpeita, kesällä niissä oli suuret valkoiset kukat.

Isomman polun varrella, vai oliko se pieni tie, kevyenliikenteen sorainen väylä kuitenkin, kasvoi heiniä, mutta ei ne olleet semmoisia kuin halusin.

Tässä pensaassa oli jo vähän syysväriä, vaikka muuten täällä on melkeinpä kaikki vielä vihreää. Poimin muutaman marjan muovipussiin. Ehkä niistä tulee pensas meidän pihalle. Vaikka luultavasti ei. Mutta yrittänyttä ei laiteta. Mitä se laittaminen sitten mahtaakaan tarkoittaa...

Käännyin polulle, jonka nimi on Irwell sculpture trail. Se on merkitty Manchesteristä Buryyn asti, mutta vaikka olen kävellyt sitä pitkin useammassakin kohdassa, en ole missään nähnyt yhtään veistosta. Sen ali virtasi hauska puro, kiva piknikkipaikka varmaan, vaikka leikkipaikaksi vähän liian jyrkkä ja liukas. Tuolla muurin takana virtaa iso Irwell-joki. En tiedä, miksi se muuri siinä on, ihan kuin aallonmurtaja.

Puron ylityksen jälkeen tuli aqve, -eikun viaductin alitus. Siinä on 13 kaarta, ja se on aika mahtavan näköinen. Sitä pitkin pääsee polkua joen yli. Kaikenlaisia dukteja täällä on paljon. Kerran kävelin yhden kanavan vartta ja tulin paikkaan, jossa kaksi aqveductia ylittivät joen suunnilleen samassa kohdassa, ja toisensa siinä samalla. Ja joessa oli upea putous! Se oli hieno paikka!

Sitten menin joen yli, ja lähdin kävelemään kohti Giants Seat Woodia. En yhtään tiennyt, mikä se on, mutta kun sinne oli vain 2 kilometriä, päätin käydä katsomassa. Polku oli hyvin kapea, se kulki ylhäällä joen partaalla ja toisella puolella oli Pilkingtonin kaakelitehdas aidan takana. Ei siis kovin miellyttävä paikka, mutta sitä ei jatkunut pitkästi, ja sitten oltiin jo puiden keskellä. Vaikka tässä kohden moottoritie piti kamalaa mölyä, mutta se loppui sitten kun pääsin sen ali toiselle puolelle. Se oli hauska polku!
Välillä puiden lomasta aukesi kaunis näkymä joelle. Uskokaa tai älkää, mutta nuo jättiputket ovat ainakin 3 metriä korkeita! Harmillisia valloittajakasveja, niinkuin myös tämä kaunis japanintatar (vai kiinan?), jota kasvoi aika tiuhasti polun varrella.Mutta kasvoi siellä ihan kotimaisiakin kasveja. Tämän vaahteran juuret oli pieni puro paljastanut. Se oli kyllä niinkuin veistos, vaikka nyt ei kyllä enää oltukaan Sculpture Traililla! Itse asiassa näillä tienoilla polun nimeksi muuttui Kingfisher Trail. Se oli oikein mukava polku, varjoisa, korkealla joen partaalla. Seisoin ihan hiljaa ja yritin löytää kuningaskalastajan. Siinä kohdassa oli hauska pieni koski, jossa kalat vilahtaisivat mukavasti. Ajattelin, että jos minä olisin Kingfisher, tulisin siihen kalastamaan. Mutta oikea lintu oli ilmeisesti toista mieltä, ainakaan sillä hetkellä sitä ei näkynyt.
Olin huomaamattani tullut Clifton Country Parkiin. Siinä oli järvi, ts. vesiallas, ja sen toisella puolella iso nurmikko ja vesilintujen syöttöpaikka. Polku kulki metsikössä altaan ja joen välissä. Voi että se oli mukava polku! Joen toisella puolella oli nyt viisi kasvihuonetta peräkkäin. Mikähän kasvitarha se on? Pääsisikö sinne käymään? Vaikka parempi olisi olla menemättä, en täältä asti kuitenkaan jaksaisi kantaa kasveja kotiin. Kun ei ole reppua. Eikä eväitä! Eikä juotavaa! Olisi pitänyt arvata, että pieni heinänsiemenlenkki muuttuukin pidemmäksi kävelyksi. Niin minulle usein käy. Mutta eihän tässä nyt vielä mitään kamalaa nälkää ole. Kauniit maisemat korvaavat ruuan...Tulin Giants Seat Woodiin. En halunnut tällä kertaa lähteä etsimään sitä istuinta, kun ei ollut tienviittaa. Tulen joskus toiste. Sen puutarhan nimi oli, heh, Giants Seat Garden, ENKÄ mennyt sinne, katselin vain aidan takaa, että voi mitä kaikkea siellä onkaan!

Kun sitten lähdin kotia kohti joen toista laitaa pitkin, polku meni aivan väärään suuntaan, tai siis, minä kuljin... tai siis aurinko paistoi ihan suoraan silmiin. Puita ei ollut. Polku oli, niinkuin varis ennusti:"kuraa, kuraa!" Ja sen varsilla, joka puolella vaikka kuinka pitkästi kasvoi palsamia! Se oli upean näköistä, ja mehiläisiä ja muita pörriäisiä oli hirmuiset määrät. Hassuja valkoturkkisia mehiläisiä! Palsami on toisi hauska kukka, sääli, että se on sellainen valloittaja, että tukehduttaa kaiken muun kasvillisuuden. Olettekos huomanneet, että se "häntä", josta tulee se poksahtava siemenkota, on jo kukan nupussa valmiina? Se on ihan hassun näköinen!

Siinä sitten meni hienot juoksulenkkaritkin pilalle ilmaraot kuraa täynnä! Täytyy ensi tilassa käydä saapaskaupassa! Mutta lopuksi kauniita syyskukkia. Yrittäkääpäs laskea pörriäiset! Osa on kyllä liian hyvin piilossa.