Vesielementtejä

Täällä, tai ainakin Englannin puolella on kovasti muodissa rakentaa vesielementtejä, water features. Siis lampia, putouksia, jokia, "rillejä" (sellaisia viivasuoria betonista tai jostain sen tapaisesta valettuja vesinauhoja) yms. Minäkin hurahdin rakentamaan lampareet sekä Prestwichin että Wallaseyn puutarhoihini. Tällä Kinlochlevenissä se on vasta suunnitteluvaiheessa, mutta alkaa jo vaikuttaa jännältä. Eevamaisen omituiselta.

Telkkarissa näytettiin kuvia upeasta merenrantarinnepuutarhasta (jee, mikä yhdyssana!). Sieltä oli upea näkymä merelle, ja puutarhan omistaja sanoi:"This is our Water feature!" Rupesin sitten miettimään meidän vesielementtejämme. Onhan noita! Mutta täytyy kiivetä ylös, että ne näkee! Siispä kiivetään ylös!

Ehkäpä tässä jutussa keskitymme lampimaisiin muodostumiin. Jos esittelisin kaikki purot ja putoukset, tulisi jutusta koko juhannuksen pituinen...

No, Loch Levenin nähdäkseen ei toki tarvitsisi kiivetä ylös, senkun vain kävelisi sen rantaan, mutta täältä ylhäältä se on upeampi. Ja joka päivä ja päivän hetki erilainen. Siihen ei voi kyllästyä!

Aika paljon korkeammalle täytyy kyllä kiivetä, että näkee näin suuren osan Loch Eilde Morista. Se on patojärvi ja sen nimi on suomeksi Emolampaan iso järvi. 

Kun mennään polkua vielä vähän eteenpäin, tulee näkyviin Loch Eilde Beag. Sen nimi on siis suomeksi Emolampaan pieni järvi, jos ette heti tajunneet. Se on tuon maakaistaleen takana, siinäkin on pieni pato. Ja on siinä vanha rauniokin koristeena, mutta sitä nyt ei tuosta kuvasta oikein hyvin näe.

Vielä hiukan ylempää tulee näkyviin toinen patoallas, Blackwater reservoir, josta vettä johdetaan Kinlochlevenin voimalaitokseen.

Kaikkein kauneimmat lähistön (2,5h ylämäkeä Kinlochlevenistä, eli ei oikeastaan ihan lähellä!) vesielementit ovat vielä korkeammalla.

Ensimmäiseksi tulevat näkyviin sulavesilammet, jotka melkein kuivuvat kesän aikana. Maasto on hiekkaista ja siellä voi hyvin kävellä ihailemassa lampiin kuvastuvia vuoria. Ja nuijapäitä!

Vähän ylempänä tulee esiin suurin lammista, ja tässä kohtaa aina henkäisee ihastuksesta. Tuolla kaukana lampi solisee purona ja putouksina alas Loch Eilde Moriin. Siinä (yläpäässä) on kiva syödä eväitä. 

Jos haluaa nähdä lisää lampia, täytyy kävellä laakson toiselle reunalle. Tuon pikkulammen lähellä on mukava telttapaikka. Vaikka ei me siellä olla telttailtu. Liikaa kannettavaa...

Tässä lampi suurempana. Siniset vuoret ovat Glen Nevisin takana.


Kun laskeudutaan vähän alemmas, lammet näyttävät tältä. Paikka ei siis oikeasti ole laakso, vaikka sen nimi onkin Coire an Lochan. Se on kahden vuoren välinen leveä harjanne. Ihana paikka! Myös talvella.

Tässä Ihan lähellä ei taida olla muita vesielementtejä...-ellei sellaiseksi lasketa tätä hirmuista rotkoa Binnein Morin rinteellä. Onhan siellä vielä vähän vettä, ja onhan se veden siihen vuoreen kaivertama.

Se vesi virtaa sitten tähän puroon, mutta seuraava lampi on kauempana puron takana. Tuosta kohdasta pääsee puron yli, astuinkivet ovat isoja, koska sateen aikana vettä virtaa runsaasti.

Eilen siinä oli kiva vilvoitella kuumentuneita varpaitaan!

 

Seuraava lampi on samanlaisella harjanteella kuin Coire an Lochan, Binnein Morin ja Binnein Beagin välissä.

 Mutta hei! Tässähän on kiva pikkuinen lampi matkan varrella! Ja tuo vuori on Binnein Beag, jonka juurella seuraava lampi on. Polku näkyy heikosti ylhäällä Binnein Morin rinteellä. Sinne on vielä matkaa, mutta kyllä me jaksetaan! Ei ole isoja ylämäkiä!

Tässä se lampi on! Eikös olekin aika nätti? Harjanteen takana häämöttävät vuoret ovat Ben Nevis ja Aonach Beag.

Lammen koillispuolella on Binnein Beag. Se on tosi rapistunut vuori, pekkää kivikkoa joka suuntaan. Sen huipulla ei taida olla minkäänlaista vesielementtiä. Vai olikohan siellä? Ei tullut karttaa mukaan niin en voi tarkistaa, täytyy käydä katsomassa...

Ei ole huipulla eikä lähistöllä lampea. Mutta upeat maisemat!  Tässä vasemmalla Ben Nevis, ja tuo vaaleanvihreä on Aonach Beag. Sen takana oikealla tummana Aonach Mor, joka nimestään huolimatta on 14 metriä matalampi kuin siskonsa. Mutta kun se on muuten mahtavamman näköinen. Se kaukaisemmassa päässä on hiihto- ja maastopyöräilykeskus gondolihisseineen.

Tuon kallionjyrkänteen takana on Steall Falls ja sen lähellä se vaijerisilta, josta on aiemmin ollut puhetta. Tuolta vasemmalta jostain rinnettä pitkin alas ja kallion kiertäen pääsee polkua pitkin sinne laaksoon kävelemällä. Mutta ei täältä päin. Polku lähtee meidän Coire na Ban harjanteelta.

Tässä Binnein Mor, n.200m tätä huippua korkeampi. Siitä oikeat Munrobaggaajat menevät ylös ja alas. Minä menin tuolta takaa helpompaa reittiä.

Mutta näkyyhän täältä sentään vesielementti! Tuo on se Coire an Lochan, josta juuri kävelimme läpi. Pikkulampi näyttää lumelta tai joltain rakennukselta.

Ja hei! Onhan täällä ylhäälläkin vesielementti! Mutta ei kauan...