The Thames

Kuvittelin saavani tänä kesänä "pyhiinvaellukseni", Brittien saaren päästä päähän -kävelyn, valmiiksi, mutta näyttää siltä, ettei aika ehkä riitäkään.  Jotta saisin hillityksi kaipuutani yksinäisten ajatusten poluille, olen muistellut ennen kävelemiäni reittejä. Thamesin vartta pitkin kuljeskelu oli niin mielenkiintoista, että päätin tehdä siitä ihan Jutun.

Näköjään olen kirjoittanut Thames Pathista lyhyen ylimalkaisen jutun (Matkaan taas kuljen nyt -laulun sanoilla). Nyt raotan vähän enemmän ovea hauskan reitin ihmeellisyyksiin.

Yleensähän Lontoossa käydessä kuljeskellaan Thamesin rantoja edestakaisin, nähtävyydeltä ja museolta toiselle ja kolmannelle.

Välillä kurkataan sillalta alas ja nähdään laskuveden aikaiset mutarannat. Ei se ole oikein kaunis joki, tarkoitan väreiltään. Jotkut kielitieteilijät sanovatkin, että Thames-joen nimi tarkoittaa synkkää, tai tummaa, tai mutaista, riippuen siitä, minkä kielen sanasta nimi on johdettu. Mutta kaupunki joen rannoilla on komea, toinen toistaan hienompia, kauniimpia, hassumpia rakennuksia vieri vieressä. Olen joskus mielessäni yrittänyt kuvitella, miltä kaupunki näytti keskiajalla, kun rannalla ei juuri ollut suuria rakennuksia, muita kuin ehkä Towerin linna ja Westminster Abbey. Kun joella oli paljon liikennettä joka suuntaan. Oli tosi hauskaa nähdä jokea vähän pidemmästikin, kun viime syksynä kuljin sen kiemurtelevilla rantapoluilla.

Thames ei ole mikään tavallinen joki, joka iloisesti laulellen juoksee halki maisemien. Joen pituus on 346km, virallisesti sen alkulähde on se, joka on Kemblen kylässä.

Mutta koska tämä lähde on winterbourn, eli kuivuu kesäksi, kilpaileva "lähderyhmä"  Seven Springsissä väittää, että heidän lähteensä, josta alkaa joki nimeltä Churn, joka laskee Thamesiin, on se oikea Lähde. Jos tämä lasketaan Thamesin pituuteen mukaan, joki onkin 369km, jolloin siitä tulee Brittein saarten pisin joki! Huhheijaa!

Kemblen kylän lähde on 115m korkeudella meren pinnasta. Matematiikasta kiinnostuneet voivat nyt laskea, kuinka monta metriä kilometrillä joki laskee. Minun laskutaidollani siitä tulee niin ällistyttävän vähän, että on ihmeellistä, että joki yleensä virtaa!

 No, eipä se juuri virtaakaan. Tai siis no, Pohjanmereen laskiessaan se virtaa vuorotellen itään ja länteen, riippuen siitä, onko merellä nousu- vai laskuveden aika. Nousuvesi virtaisi Staines-upon -Thamesiin asti, sadan kilometrin verran, jos Teddingtoniin (n. 80 km mereltä) ei olisi rakennettu patoa. Minusta se on hirmu jännä juttu! Mitäs jos istahtaisi aamulla veneeseen ja antaisi virran viedä koko päivän. Missähän olisi seuraavana aamuna?

(juu, tiedän, veneessä!)

Sekin on tosi mielenkiintoinen asia, että muinoin Thames oli Reiniin laskeva sivujoki! Siis silloin, kun Englannilla oli vielä maayhteys Eurooppaan. Ja että jääkaudella jäämassat muuttivat joen uomaa etelämmäksi, nykyisille seuduille. Ennen jääkautta joen alkulähde olikin ollut kuulemma jossain Walesin kukkuloilla, josta vesi sai paremman vauhdin matkallensa. Nykyään joki virtaa hyvin hitaasti, tekee miljoona mutkaa matkallansa, niin että hämäävästi North Shore onkin joskus joen etelänpuoleisella rannalla ja toisinpäin.

Kartasta katsottuna joen molemmilla puolilla on aika monessa paikassa suuria vesialtaita, lampia tai järviä. Olin tosi innostunut näkemään näitä maisemia, mutta eipä niitä lampareita rantapolulta juuri nähnyt. Useimmiten siinä oli pusikkoa ja aita joen ja lammen välissä. Tai taloja. Tai puita. Joka tapauksessa ainakin aita, josta ei helposti päässyt yli. Kovin mielelläni kävelisin vielä Thamesin häntäpäänkin, Oxfordista Kembleen, sillä Ashton Keynesin kohdalla kartalla näyttää polku kiemurtelevan pitkästi ihan lampien keskellä. Jokikin näyttäisi välillä kulkevan lammissa. Jännää!

Muuten, Kemblen lähteestä alkaen Oxfordiin asti paikalliset kutsuvat jokea nimellä Isis. Jokeen nimittäin laskee pienempi joki nimeltä Thame, ja vasta sen jälkeen jokea voi kutsua nykyisellä nimellään: Thame+ Isis= Thames! Tästä jokien kohtaamisesta sitten kerrotaan tarinaa, kuinka Father Thames ja Isis-neito kohtasivat toisensa ja mitä sitten tapahtui...-mutta jätetään se nyt väliin.

Hitaasti virtaavassa joessa, joka alituisesti etsii uomaansa, on tietysti saaria. Thamesiin niitä mahtuu n. 80 kpl. Tiesittekö, että Westminster Abbey ja parlamenttitalo Lontoossa on rakennettu saarelle? Oli hauskaa, että Thames Path kulki välillä joen yli saarten kautta, yleensä pienten, ja joen toisessa haarassa oli usein sulkuportit ja toisessa haarassa weir, sellainen puolipato, jolla säädeltiin joen veden korkeutta joella kulkemisen ja kalastuksen helpottamiseksi. Tai sitten myllyn vedensaannin varmistamiseksi. Tai joksikin muuksi.

Tällaisia weir-sulkuportti -yhdistelmiä Thamesissa on 45. Ne ovat yleensä mielenkiintoisia paikkoja, sillä niillä paikoilla on usein taulu, jossa kerrotaan paikallisesta historiasta, luonnosta ja ihmisistä. Ja muutenkin on hauska katsella, kuinka veneet ajavat sulkujen läpi. Siinä samalla voi vaihtaa sanasen kippareiden kanssa tai vaikka heittää laivakoiralle keppiä tai palloa. Ja joskus sululla on kapakka. Tai kahvila. Ja siellä on aina penkkejä, joilla istuskellen voi syödä eväitä. Lepuuttaa jalkoja.

Mutta koska joki ei pääse patojen vuoksi luonnollisesti juoksemaan sinne minne haluaisi, tulee joskus ongelmia veden korkeuden kanssa. Jos sataa kovasti, tulvavesi on saatava turvallisesti joen ulkopuolelle. Niinpä monissa paikoissa joen varsilla on suuria tulvaniittyjä,

vai miksi niitä pitäisi sanoa. Laajoja nurmi-heinä -alueita, jonne vesi voi joesta karata. Ja lammet ja vesialueetkin ovat aika hyviä veden säilömispaikkoja. Mutta en ollenkaan osannut ajatella, että suuri kuivuuskin voi aiheuttaa ongelmia: muutama vuosi sitten vesi Thamesin latva-alueilla väheni niin paljon, että joen kulkusuunta joidenkin patojen välisellä alueella muuttui! Voiko niin edes käydä?! Outoa!

Mutta hei! Nyt saatte sulatella näitä jänniä asioita jonkin aikaa. Olen ihan kuitti tältä päivältä, ja jatkan enemmän henkilökohtaisilla Thames-jutuilla huomenna tai joskus. Ja laitan enmmän kuviakin kevennykseksi.