mutta tämä on kerrassaan mahtava mehikasvipuutarha!
Se oli pitkän talorivistön yksillä etuoven rappusilla, kaiken kansan ihailtavana. Ovea ei ehkä käytetty, tai ainakin siinä sai sukkuloida tarkasti sukkulenttien välistä.
Ensimmäiseksi pisti silmää tuo yläkuvan "anopinistuin". Ihanasti koristeltu nojatuoli, ja sitten vielä tuo hauskanmuotoinen lamppu!
Hyvä idea hyödyntää käyttökelvottomiksi käyneet esineet! Ei enää kasveja kierrätyskelvottomissa mustissa muovikukkaruukuissa, kun voi koristaa portaat kirjoituskoneessa hyvin viihtyvillä mehiruusuilla!
Ruostuneen polkupyörän koreissa voivat riippukasvit ihanasti kiemurrella.
Pyykkipaljussa kasvit muuttuvat saippuavaahdoksi,
toisessa paljussa merenneito saa nauttia yrttikylvystä.
Ja voi tätä vauvaa, miten ihana kukallinen peitto sillä onkaan!
Sukkulenteissa on se hyvä puoli, että ne eivät tarvitse kovin paljon multaa. Eikä niitä tässä ilmastossa tarvitse paljon kastellakaan. Suurin osa kestää pihalla hyvin talven yli, mutta olen huomannut, että ne todella olisi parempi istuttaa "purkkeihin" kuin maahan, koska talvella täällä maa on päivätolkulla läpimärkä. Uusimmat sukkulenttini istutinkin kivikkoon. Tämä on niiden ensimmäinen talvi, joten saa nähdä, miten niille käy.
Mutta oli siinä kadunvarsipuutarhassa vähän perinteellisempääkin istutusta:
Tyyliin sopivissa ikkunalaatikoissakin oli jotain vanhaa rojua ihanasti kallellaan kasvien kaverina. Ylemmässä kuvassa kahvipannun kannella nököttävä hiiri on samanlainen kuin meidän pihalla piileskelevä. Ehkä siitä voisin aloittaa yhtä suurenmoisen mehikasvipuutarhan omalle pihallemme...
Mutta hei! Ennenkuin jatkamme matkaa sinne kymmeneen kasvihuoneeseen, käyn aamukahvilla...









Ei kommentteja:
Lähetä kommentti