No, ilo oli lähteä pois ja kävellä nurkan taakse bussiasemalle, josta lähti puolen tunnin välein busseja Edinburghin lentokentälle. Joo no, en ollut lähdössä lentämään, vaan Artoa vastaan, kun hän tuli Tukholmasta. Olimme päättäneet viettää muutaman päivän Edinburghin lähistöllä. Suunnitelmia vähän pilasi huono sää. Vaikka täksi päiväksioli luvattu poutaa, ilma oli kostean kalsea ja koko päivän pilvinen, sateenuhkainen. Päätimme kuitenkin olla kamalan reippaita ja kävellä pienen lenkin Lomond Hills Regional Parkissa Edinburghin pohjoispuolella. Aurinkoisella säällä se olisi varmaankin ollut mukavan leppoisa reitti, mutta nyt kivaa oli oikeastaan vain lehtikuusikko mäennyppylän pienessä "kurussa"
Olin varannut meille yösijan paikasta nimeltä Glenfarg. En oikein varmasti tiennyt, minkälainen paikka se oli. Kuvat olivat nättejä, mutta tekstissä puhuttiin teltasta ja omista lakanoista...-ajattelin, että otetaan tämä nyt seikkailuna, missä ikinä sitten saammekin nukkua. Matka oli kiemuraista pikkutietä pitkin, ja se aina vaan kapeni ja muuttui huonommaksi, ja sitten tuli vastaan portti ja tienristeys. Nousimme autosta tutkimaan maisemia, ja siellähän se kuvan tupanen seisoi, alhaalla lochin lähellä, portin takana. Siis portti auki ja siitä läpi, portti kiinni, ajoa vähän matkaa, toinen portti auki ja kiinni, eikä sitten olutkaan pitkästi matkaa pihaan.
Ihan kivalta näytti paikka, mutta olisi ollut mukavampaa, jos aurinko olisi paistanut, tai vaikka ei olisi satanut niin usein, koska kuivakäymälä, suihku, ja keittiö olivat toisessa rakennuksessa. Ihan mukavaa oli löhöillä kaminan lämmössä lueskellen.
Käväisimme Glenfargin kyläkaupassa hakemassa mikroruokaa, ei siellä kovin suuria valikoimia ollut, mutta nälän saimme lähtemään kyllä.
Oikeastaan oli ihan mukavaa availla autolle portteja, tuli vähän niinkuin Pikkumattimainen olo. Vaikkei siellä mitään markkoja jaeltu avauspalkkioksi. Ja mitäs niillä markoilla olis tehnytkään...
Perjantai, 30.5. Aamulla mökissä oli kylmä, sytytin takan ja ajattelin niitä palvelijaparkoja, jotka muinoin saivat herätä aamuvarhaisella sytyttelemään linnojen takkoja...-juu, asun mieluummin tällaisessa jatkuvalämmitteisessä mökissä. Aamiaiselle täytyi Glenfargin mökissä kuitenkin pukeutua lämpimästi, sillä keittiössä ei ollut lämmitystä. Mutta seinällä riippui sydän. Se vähän lämmitti.
Aamu oli upean sumuinen. Lähdimme pienelle kävelylle lähitienoille. Koko laakso oli sumun peitossa.
Kun kello alkoi lähestyä yhdeksää, lähdimme ajelemaan kohti päivän pääasiaa: Glendoickin puutarhamyymälää. Kotona olimme saaneet etupihan terassoinnin valmiiksi ja se odotteli kasveja. Glendoickin puutarhassa myytiin vaikka mitä Skotlannin ilmastoon sopivaa. Minä halusin ruusuja...-ja niitä tulikin sitten iso kärryllinen puolilleen. Kukkapenkki on nimittäin 8 metriä pitkä, eikä se ihan muutamalla ruusulla täyty. Sitten tietenkin piti katsoa mitä kaikkea muuta oli kaupan. Ja sieltä täältä jotain lisäyksiä ilmestyi kärryyn, niin että auton takakontti tuli tupaten täyteen kasveja! Mutta kun meidän lähellä ei ole oikein mitään kunnon kasvitarhaa. Eikä ikkunalaudalle mahdu kovin monta tarjottimellista siemeniä itämään. No, nyt alkaa piha olla aika hyvässä mallissa, ei enää tunnu siltä, että täytyisi heti huomenna saada lisää väriä ja tuoksua pihalle! Ai että kuvia? No, ruusut eivät vielä kuki, mutta tässä joitain muita.
Vaikka kiertelimme ties kuinka kauan kasvien joukossa ja kävimme kahvilassa lounaalla, päivää oli vielä pitkästi jäljellä. Mietimme, mitä tekisimme, ja heti tuli mieleen se, mitä Skotlannissa on eniten: linnoja! Pienen ajomatkan päässä olikin Elcho Castle, aika hyvin säilynyt n. 1560 rakennettu asuinlinna. Lähdetäänpä nyt ihan vaan päättömästi kiertelemään ympäri linnaa. Historiaa löytyy netistä, jos joku on siitä kiinnostunut.
Viimeisestä lomapäivästä kirjoitan taas uuden jutun lähipäivinä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti