On olemassa paikkoja, joilla on Ihmeellinen Lumovoima. Huolimatta siitä, ovatko ne kauniita, upeita vai tylsiä, merenrantoja, autiomaita tai kaupunkeja. Yksi tällainen paikka on Lake Windermere Englannin järvialueella. Sehän nyt tietysti ON ihan mahdottoman kaunis paikka, kilometrien pituinen järvi korkeiden vuorien ympäröimänä. Jo muinaiset roomalaiset asustivat sen leppeillä rantamilla ja taiteilijat ja runoilijat se on lumonnut, esim. Beatrix Potterin (Petteri Kaniinin äiti) ja Willian Wordsworthin (Daffodils), jotka asustivat sen rannoilla. Miljoonat turistit ruuhkauttavat sen rantakaupungit ja tiet joka kesä (ja talvi). Mutta väenpaljoudesta huolimatta järvellä ja sen ympäristössä tuntuu asuvan rauha ja autuus.
Mutta kun haluaa oikein syvästi tuntea tämän ihmeellisen tunnelman, ja on suomalainen jöröjukka, haluaa kokea sen yksin tai kaksin tai kolmin, ei miljoonin. Niinpä joka kerta, kun ajoimme Windermeren kaupungista Amblesiden kaupunkiin ja huomasin tienviitan "Stagshaw Garden", halusin mennä katsomaan, mikä se on, kun siitä ei oppaissa kerrota juuri mitään. Ei siis suuri yleisömenestys. Se saattaisi olla ihana paikka.
Viime kerralla Lake Districtillä käydessämme päätimme siis poiketa siellä. Kapealla mutkittelevalla tiellä ei vaatimattomia tienviittoja helposti huomaa, ja ajoimme tietysti ohi risteyksestä. Kääntöpaikan löytymiseen meni muutama kilometri, mutta pääsimme sitten kuitenkin perille.
Oi.
Jos yhdistetään kaksi ihmeellistä lumovoimaa, mitä saadaan? Stagshaw Gardens.
Puisto on rinteessä, siellä kasvaa monenlaisia puita, myös havupuita, joita englantilaisissa puistoissa ei usein näe. Pieniä metsäpolkuja, aukioita, puroja, siltoja, putouksia. Juuri nyt oli paras aika käydä siellä, koska azaleat ja rhodot olivat parhaassa kukassa. Ihanasti toisiinsa kietoutuneina tai yksinään sammalikossa. Tai oravanmarjamättäällä. Ja sitten oli valkosipulimattoja, saniaisia, järvimaisemia. Joka mutkan takana uusia ihanuuksia. Lisäksi hiljaisuus ja rauha. Nyt annan kuville puheenvuoron:
En tiedä, miltä puisto näyttää muina vuodenaikoina. Menen varmaan katsomaan. Luulen kyllä, että lumovoima ei sieltä katoa, vaikka kukat kuihtuvat. Eivätkä kasvit mihinkään karkaa. Ne vain nukkuvat välillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti