Kun muutimme tähän taloon, tuntui minusta, että se oli asuttu. Että edelliset asukkaat olivat jättäneet sinne jotain itsestään, jotain lämmintä ja elävää. Ihmettelin sitä aikani, ja lopulta päätin, että talossa asuu kotikummitus.
Kummitus, joka pitää kampaamisesta, sillä joka puolelta lattioiden raoista löytyi tukkaspinnejä, sellaisia ikivanhoja ruskeita, joissa oli kiiltävä päällys. Jätin ne lattianrakoihin, kummitus varmaan haluaa käyttää niitä vielä. Kyllä hän saa ne käsiinsä uuden lattian altakin.
Kummitus varmaan myös pitää matkustamisesta, sillä kulmalistojen takaa löytyi eri maiden rahoja. Hollannin, Irlannin ja Ranskan ainakin. Keräsin ne pinoon olkkarin ikkunalaudalle. Samaan kasaan päätyivät myös marmorikuula ja metallikuula. Edellisen kummitus kuitenkin eräänä yönä korjasi omaan talteensa. Se olikin kaunis, monivärinen, olisin minäkin pitänyt sen tallessa.
Etuliitteen "koti" kummitus sai siksi, että hän pitää kovasti villasukista. Kuinka muuten saatan selittää aina hukassa olevat sukat? Nimittäin, kun remontoidessa tulee lämmin, riisun villasukkani ja laitan "talteen", portaalle, nurkkaan tai ihan vaan keskelle lattiaa. Ja sitten joudun etsimään niitä, kun en muista, missä kohdin ne riisuin. Joskus olen ihan varma, että ne eivät ole siinä paikassa, minne ne jätin. Kerran minulta oli hukassa 3 paria villasukkia yhtä aikaa! Olikohan kummituksella vieraita kylässä, kun niin paljon sukkia tarvitsi?
"Mutta eihän tuollaiset asiat mistään kummituksen olemassaolosta mitään todista", sanotte. No ei, mutta täällä on, tässä talossa, sellainen lämmin kotoinen tunnelma. Vaikka olisin täällä yksikseni, ei tunnu yksinäiseltä, ymmärrättekö, samanlaiselta, kuin jos jossain nukkuisi kissa ja tiedät, että se on olemassa, vaikkei se ole samassa huoneessa. Mistä muusta se voisi johtua kuin ystävällisestä kotikummituksesta?
;D
Ps. Kotikummitus pitää myös puutarhanhoidosta. Työkaluja varmaankin käyttää joku muukin kuin minä, sillä ne löytyvät usein mitä merkillisimmistä paikoista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti