Ordsall Hall

Tämä on Ordsall Hall. Tai oikeastaan yksi kolmasosa siitä, keskimmäinen. Eikös olekin vähän piparkakkutalon näköinen? Ihailin sitä kyllä ihan läheltä, mutta en maistanut. Puiset seinänosat olivat upeasti vanhentuneita, silitettävän sileitä. Ja katsokaa noita korkeita pikkuruutuikkunoita vasemmalla! Siinä kohdassa on juhlasali, Great Hall. Kaikkein vanhin osa talosta ei näy tässä kuvassa, se on vasemmalla olevassa tiilisessä osassa. Se rakennettiin jo 1100-luvulla. Ajatelkaas sitä! Tosi vanha! Mutta talosta on pidetty hyvää huolta, ja mitä kaikkea siellä onkaan tapahtunut! Se saatte selville täältä:

http://www.salfordcommunityleisure.co.uk/culture/ordsall-hall

Varovasti raotin ovea ja hiippailin sisälle: siellähän voi olla noita, jos se on kerran on piparkakkutalo...-mutta ei siellä noitaa ollut, ystävällinen täti vain, joka antoi minulle esittelylehtisen. Ensimmäiseksi menin Isoon Halliin. Se oli korkea!

Huomaatteko yhden puuttuvan piparkakun? Siinä on aukko yläkerran näyttelytilaan, joka tietenkin muinoin oli asuinhuone. Oven päällä on tällainen kyltti:

Siinä kerrotaan, että 1897 Earl Egerton of Tattoon on korjannut talon asumiskuntoon. Mutta hän ei kuitenkaan asunut koskaan tässä talossa, olihan hänellä noita taloja muuallakin, Tattoon ja Heaton Hall ainakin kuuluivat sille suvulle. Mutta hyvä että korjasi! Siis korjautti. Nyt on meillä hauska talo ihailtavana.

Tekisikö mieli riikinkukkopiirasta?

Keittiössä oli isoja uuneja parikin kappaletta, niin että sinne kyllä olisi mahtunut noita paistumaan, ja lisäksi oli suuuuuri takka, jonka päällä, ylätukena oli mahtava palkki, seinästä toiseen asti. Jossain vaiheessa keittiöön hankittiin pyöritettävä varras, ja se oli siihen aikaan suuri ihme, niin että kaukaakin tultiin sitä ihastelemaan.
Pöydällä oli jännä maustemylly, sellainen pitkulainen astia, ihan kapea, ja sen reunojen varassa kieritettiin pyörää, joka murskasi astiassa olevat ainekset. Tuoksui ihanasti anikselta!

Sitten menin yläkerran näyttelytilaan. Siellä esiteltiin talon historia lyhykäisesti, ja oli siellä paikallisten taiteilijoiden esineitä ja maalauksiakin näytteillä. Vanhojen esineiden joukossa oli hieno puinen kehto, jossa oli myös puinen kuomu. Ja hauska syöttötuolikin siinä oli ja kolme raskasta kirstua.
Talossa asuneen prerafaeliittitaiteilijan, nimeltään Frederick Shields, maalausjäljennöksessä oli hirmuinen määrä ihmisiä kadulla kauppaa tekemässä. Siitä tuli mieleeni Herra Lowry, joka myöskin maalasi tauluihinsa hirmuisesti ihmisiä. Ja siitä tuli mieleeni, että niinhän täällä Manchesterissä on, hirmuisesti ihmisiä kaduilla kaiken aikaa.
Sitten pelasin kummituspeliä tietokoneella. Jännää! Sitä pääsette pelaamaan tuossa antamassani osoitteessa, ja siellä on myös virtuaalikierros talossa. Mutta sitten vielä täytyy käydä siellä vanhimmassa  talon osassa. Siellä oli seinässä reikä, niin että pystyi näkemään katon rakenteen. Pienemmässä huoneessa oli vitivalkoinen kipsikatto ja iso upea takka. Iso huone oli sisustettu Tudorien aikakauden mukaisesti, pylvässänky siellä oli, kirstu ja kylpyamme! Senkin yllä roikkuivat verhot! Pylväät olivat toosi vanhan näköisiä. ja kun oikein tarkkaan katsoi, näki jotain värejä ja kuvioiden tapaisia pylväiden kapiteeleissa. Keskellä huonetta seisoi valkoinen nai...-sten puku, ei siis kummitusnainen, vaikka sellainenkin täällä talossa kuulemma on.Ettekö usko? Katselkaa sitten "Ghostcam"in kuvia tuosta edellämainitusta osoitteesta! Kamerat ottavat kuvan joka toinen sekunti. Siitä vaan selaamaan, ehkä siellä näkyy kummitus!

Kun menin takaisin alas, Isossa Salissa pitkän pöydän ääressä istui lauma lapsia lounaalla. Toiset askartelivat pienemmässä huoneessa. Ihanaa, että museo on monenlaisessa käytössä! Oli siellä kahvilakin, mutta minä lähdin ulos. Aurinko melkein paistoi kun sanoin pihan joutsenille "heihei!"