Säästä

 Yhtään en ihmettele, että englantilaiset lukevat tyypillisimmäksi ominaisuudekseen säästä puhumisen. Siitä riittää puhumista, joka päivä se on erilainen (kuin mitä säätiedotuksessa luvataan!) Ei vaiskaan, kyllä nuo yhden päivän säätiedotukset aika hyvin paikkaansa pitävät. Useimmiten ehdin kuivattaa pyykit ulkona, jos sadetta luvataan klo 12.00.

Tuntuu siltä, kuin kulunut vuosi olisi ollut pelkkää sadetta. Joet tulvivat, virtaavat hirmuista kyytiä kuljettaen kaiken maailman roskaa, kasvinosaa ja puunrunkoa mukanaan. Ihmisiä evakuoitiin pahimpien tulvien aikaan. Kanavat ovat piripintaan täynnä vettä. Samoin on meidän piha. Se kun on tosi tiivistä maata, vaikka olenkin syytänyt siihen hiekkaa ja soraa ja lehtikompostia mielin määrin. Naapurin kivetys on sopivasti kallellaan meille päin, niin että sieltä kaikki vesi valuu meidän kukkapenkkiin ja siitä laattapolulle.  Kaivoin vedelle sorasalaojan, niin että nyt se valuu sitä pitkin vielä pidemmälle, pihan takaosaan asti. Kaikki on pelkkää mutaa. Saappaat jalassa täytyy mennä laittamaan linnuille ruokaa, ja keittiön ovensuun kuramatto on hintansa ansainnut.

Sitten tuli talvi. Tai oikeastaan monta talvea: ensin huurretalvi, eli oli pakkasta muutama aste ja kaikki huurtui ihanasti. Sitä kesti melkein viikon, ehdimme nähdä nummien upeat lumiheinäniityt. Mutta sitten joulun alla keli muuttui aivan kamalaksi, siis sumuiseksi ja sumusateeksi ja viiltävän tuuliseksi. Onneksi päästiin Suomenmaahan parempaan säähän jouluksi! Suomen kuiva kylmyys on sentään paljon mukavampaa kuin tämä pimeä luitaritisyttävä märkyys.

Joulun jälkeen tuli sitten toinen talvi: satoi yhtäkkiä niin paljon lunta, ettei ulko-ovea saanut helposti auki. Ooo, se oli hienoa, ei ollut niin kamalan märkääkään, kun oli pikkuisen pakkasta. Ihana aurinkoinen talvipäivä, tintit lauloivat, lumikellot ja jouluruusut aukoivat nuppujaan lumen läpi. Mutta seuraavana aamuna lumi oli kadonnut. Täydellisesti. Koskaan en ole nähnyt sellaista muutosta tapahtuvan yhdessä yössä! Ja sade jatkui. Ja pimeys jatkui. Ja tuuli yltyi, niin että sain nojata sitä vasten kauppaan kävellessäni. Hyvä että kauppakärry pysyi maassa, vaikka oli täynnä tavaraa.

Ja sitten toissayönä tuli taas talvi. Satoi räntää ja raetta vuorotellen, ja tuuli niin että välillä luulin ikkunoiden menevän rikki. Aamulla ikkuna oli puoliksi lumen peitossa, kolmennessa kerroksessa! Hehe, joo, ei se maasta asti ylettynyt, olipa vain ikkunalaudalle tiukasti pakkaantunut. Mutta se oli raeräntälunta, ja suli päivän aikana pois, eli nyt on taas lumetonta. En tiedä, miksi tätä vuodenaikaa pitäisi kutsua, en oikein osaa sitä talveksi sanoa. Eikä se vielä kevätkään ole, vaikka kasvit jo heräilevätkin ja linnut alkavat laulaa. Tänään ei tunnu edes syksyltä, niinkuin on tuntunut jo neljä kuukautta, sillä aurinko paistaa! Kirkkaan siniseltä taivaalta! Se ihme minun täytyy mennä kokemaan! Mutta puuhailen vielä hetken sisällä, niin että aurinko alkaa paistaa pihan puolelle. Sitten menen katsomaan, mitä tuhmuuksia talvi on saanut aikaan puutarhassani. Tulvan lisäksi.