Aarteenetsintää

Olen jo etsinyt melkein kaikki läheisyyden(=n. kahden kilometrin säteellä) geokätköt. Paitsi sitä yhtä, nimeltä In the mouth of the madness, joka tuntuu aika jännältä jutulta. Säästän sitä geokätkentäystävien kanssa etsittäväksi. Ja taskulampun, huiii!

Yksi aarresarja on tosi mukava, sen nimi on Drinkwater ladybird hunt, ja siihen kuuluu 3 magneettista nanokätköä. Tässä yksi niistä:

Leppäkerttujen selässä on eri määrät pilkkuja, ja kun ne laski yhteen ja teki muitakin laskutoimituksia, sai tietää Bonus bonanzan koordinaatit. Etsin sitä kauan mutaiselta lipevältä rinteeltä, kunnes tajusin tarkistaa laskutoimitukseni, ja tietty! Olin unohtanut lisätä yhden kakkosen! Uusilla koordinaateilla Bonus sitten löytyikin helposti, se oli kivan sammaleisen monijuurisen kannon juurien välissä. Iso metalliboksi, joka oli jäätynyt maahan kiinni. Paljon leluja sisällä. En halunnut niistä mitään, mutta lisäsin joukon jatkoksi halloween-legon, jonka sain silloin pikkulegolandista, kun kävimme lastenlasten kanssa siellä.

Niin, Drinkwater siksi, että kätkösarja sijaitsee Drinkwater-puistossa. Siellä ei ole mitään juomavesivarastoja vaikka voisi niin luulla, vaan paikan omisti parisataa vuotta sitten herra nimeltä Peter Drinkwater. En tiedä, miksi hänellä oli sellainen nimi. Hänen jälkeläisensä myivät puiston kartanoineen 1900-luvun alussa Prestwichin ja Salfordin kunnille, ja kartanorakennuksesta tehtiin isorokkosairaala. Se kun sijaitsi hyvin eristetyssä paikassa. Myöhemmin kartanoa käytti palokunta palonhallinnanharjoittelukohteenaan. (Onpa hieno sana!)Puistossa on kyllä mukava pieni järventapainen (=lampi!), jota käytti joskus alueella toiminut kankaiden valkaisutehdas. Minun siellä sillalla ryömiessäni, leppäkerttuja etsimässä, lammella uiskenteli kaksi valkaistua päätöntä joutsenta. Eikun oli niillä päät, siiven alla. Ja kai ne oli ihan luonnollisen valkoisia.

Lisää aarteita!
Meidän lähin kätkö sijaitsee vajaan puolen kilometrin päässä meiltä. En millään meinannut löytää sitä. Tiesin paikan täsmälleen, kolme kuollutta puuta piknikkipaikkana. Mutta kolusin kaikkien lähistön vanhojen isojen puiden juuret ainakin viiteen kertaan, kipusin alaoksille kurkkaamaan oksanhankoihin. Ja sitten luin netistä, että kätkö on ollut rikottuna, ja nyt asetettu uudelleen paikoilleen! Löysin sen heti, enkä enää ajatellut olevani tosi huono etsijä!
Kätkössä oli geocoin, (=kätköstä toiseen kuljetettava kolikko) ja otin sen mukaani. Ajattelin, että kun viikonvaihteessa menemme kävelylle, vien sen mukanani jonnekin kauemmas kivaan kätköön. Bramhallin kartanon lähellä Ladybrookin varrella näytti olevan kiva paikka sille, ja varmaan helppo löytää, lähellä jokeen aseteltuja ylityskiviä. Mutta näytti siltä, että kätkö onkin joen toisella puolella kuin me! Mikäs ongelma se sitten oli? kysytte, kun oli ylityskivet ja kaikki? No kun, kivet olivat ihan jäässä! Ei niillä uskaltanut lähteä hyppimään, sillä ne eivät olleet ihan vierivieressä. Ja vesi jäistä. Koirat hyppelivät siitä kyllä lipsuvin kynsin yli. Yhdelle tosin kävi hullusti, se lipsahti veteen, eikä päässyt ylös isolle kivelle, ennenkuin emäntä juoksi apuun. Ja meinasi hänkin pudota veteen! Huhhuh! Arvaatte, etten sitten kätkenyt kolikkoa siihen kätköön. Nyt odottelen, että lämmittimenkorjaaja tulisi, ja pääsisin sitten ulos etsimään kolikolle sopivan kätkön! Jee! Hauskaa!